Julkiset hankinnat
Julkiset hankinnat kattavat hankintasopimukset ja käyttöoikeussopimukset, joita valtio, kunnat ja hyvinvointialueet tekevät. Periaatteet, laki ja kynnysarvot.
Päivitetty 5. syyskuuta 2026
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan kaikkia sopimuksia, joilla hankintayksiköt ja tietyt julkisrahoitteiset yhteisöt ostavat rakennusurakoita, tavaroita ja palveluja tai antavat palvelun järjestämisen yrityksen hoidettavaksi. Kokonaisuus jakautuu kahteen: hankintasopimuksiin ja käyttöoikeussopimuksiin.
Miten se toimii
Suomessa sääntely on koottu vuoden 2016 hankintalakiin (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016), jota täydentää erityisalojen hankintalaki (1398/2016) vesi-, energia-, liikenne- ja postialan hankinnoille. Molemmat panevat täytäntöön EU:n hankintadirektiivit. Laki rakentuu neljälle periaatteelle: tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu, avoimuus ja suhteellisuus. Niistä seuraa hankintayksikölle velvollisuus määritellä tarpeensa täsmällisesti, kilpailuttaa se hankinnan arvoon suhteutetulla tavalla ja perustella valintansa kirjallisesti.
Ostajia ovat hankintayksiköt: valtio, kunnat, hyvinvointialueet, kuntayhtymät, seurakunnat, valtion liikelaitokset, yliopistot sekä julkisrahoitteiset tai julkisesti kontrolloidut yhteisöt, samoin erityisalojen verkostoyhtiöt. Vastapuolta kutsutaan yleisnimellä toimittaja.
Muodollisuuden aste seuraa sopimuksen arvoa. Kynnysarvot määrittävät rajat: kansalliset kynnysarvot ovat 60 000 euroa tavaroissa ja palveluissa, 150 000 euroa rakennusurakoissa, 400 000 euroa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja 500 000 euroa käyttöoikeussopimuksissa (verified 2026-09-05). EU-menettelyt alkavat 140 000, 216 000 tai 5 404 000 eurosta hankintayksiköstä ja kohteesta riippuen. Kynnysarvojen alle jäävät pienhankinnat jäävät lain ulkopuolelle, mutta niissäkin noudatetaan hallinnon yleisiä periaatteita ja organisaation omia hankintaohjeita.
Mitä se merkitsee yritykselle
Julkiset hankinnat ovat Suomessa mittava markkina, joka jakautuu tuhansille ostajille pienistä kunnista ministeriöihin. Säännöt suojaavat yritystä yhtä paljon kuin ne sitovat sitä: hankintayksikkö ei voi hylätä tarjousta ilman perustetta, suosia vakiotoimittajaa eikä muuttaa sääntöjä kesken menettelyn.
Pk-yritykselle olennaista on tunnistaa omaan kokoluokkaan sopivat ostajat ja sopimustyypit: osiin jaetut hankinnat, kansalliset hankinnat ja paikalliset sopimukset. Sähköinen kilpailutus on pääsääntö, mikä madaltaa osallistumisen kynnystä.
Esimerkki
Jätehuollon kuntayhtymä uusii sopimuksiaan vuonna 2026. Se kilpailuttaa keräysastioiden hankinnan kansallisella menettelyllä, ennakoitu arvo 180 000 euroa, ja erikseen kierrätysaseman operoinnin käyttöoikeussopimuksena, jossa operaattori saa tulonsa materiaalien myynnistä. Molemmat ovat julkisia hankintoja, mutta niiden kilpailutussäännöt eroavat toisistaan.
Usein kysyttyä
Ovatko julkinen hankinta ja hankintasopimus sama asia?
Eivät. Hankintasopimus on yksi julkisten hankintojen laji; kokonaisuuteen kuuluvat myös käyttöoikeussopimukset.
Sovelletaanko hankintalakia yhdistykseen?
Sovelletaan, jos yhdistys täyttää julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkit, esimerkiksi kun se on pääosin julkisesti rahoitettu tai kontrolloitu ja perustettu yleisen edun tarpeisiin.
Voiko ulkomainen yritys tarjota?
Voi. EU- ja ETA-maiden yritykset ovat samassa asemassa kotimaisten kanssa, ja kolmansien maiden yritysten asema määräytyy kansainvälisten sopimusten mukaan.
Mistä tietää, mitkä hankinnat sopivat omalle yritykselle?
Lähde liikkeelle CPV-koodeista ja maantieteellisestä alueesta, seuraa muutamaa hankintayksikköä säännöllisesti ja katso jälki-ilmoituksista, minkä kokoisia sopimuksia ne tosiasiassa tekevät.