Käyttöoikeussopimus
Käyttöoikeussopimuksessa yritys hoitaa palvelun tai urakan ja kantaa toiminnan riskin. Säännöt, kynnysarvot 2026 ja ohjeet pk-yritykselle.
Päivitetty 5. syyskuuta 2026
Käyttöoikeussopimus on sopimus, jolla hankintayksikkö antaa yritykselle urakan toteuttamisen tai palvelun tuottamisen ja siirtää sille toiminnan riskin. Sopimuskumppani saa tulonsa pääosin kohteen tai palvelun hyödyntämisestä, esimerkiksi käyttäjiltä perittävistä maksuista, eikä hankintayksikön maksamasta hinnasta.
Miten se toimii
Hankintalaki erottaa käyttöoikeussopimuksen hankintasopimuksesta juuri riskin perusteella: käyttöoikeussopimuksessa yritykselle ei taata investointien tai kustannusten kattamista, vaan se kantaa kysynnän, tarjonnan tai molempien epävarmuuden. Riskin siirtyminen arvioidaan tapauskohtaisesti: vähäinen tuloriski ei riitä, vaan yrityksen on tosiasiassa voitava jäädä tappiolle. Jos hankintayksikkö takaa taloudellisen tasapainon, sopimus on tosiasiassa hankintasopimus. Laki tuntee kaksi lajia: käyttöoikeusurakan ja palveluja koskevan käyttöoikeussopimuksen.
Sovellusalue on laaja: vesihuolto, joukkoliikenne, pysäköinti, ravitsemispalvelut, hiihtokeskukset, lämpöverkot sekä liikunta- ja kulttuurikohteet.
Kilpailutussäännöt ovat kevyemmät kuin hankintasopimuksissa: hankintayksikkö saa muotoilla menettelyn vapaasti, kunhan se noudattaa tasapuolisuutta, syrjimättömyyttä, avoimuutta ja suhteellisuutta, ja neuvottelu on sallittu. Kansallinen kynnysarvo on 500 000 euroa (verified 2026-09-05), jolloin ilmoitus on julkaistava Hilmassa; EU-kynnysarvo on 5 404 000 euroa, jolloin ilmoitus välitetään myös TED-tietokantaan. Yli viiden vuoden sopimuksen kesto on rajattu aikaan, jonka kuluessa investoinnit voidaan kohtuudella kattaa.
Mitä se merkitsee yritykselle
Käyttöoikeussopimus on pitkä sitoumus, usein viidestä kolmeenkymmeneen vuoteen, ja se edellyttää investointeja ja kaupallisen riskin kantamista. Vesihuollon ja joukkoliikenteen sopimuksissa hallitsevat suuret konsernit, mutta paikallisia käyttöoikeussopimuksia on runsaasti pk-yritysten ulottuvilla: leirintäalueen, venesataman, kauppahallin, ulkoilukeskuksen, kahvilan tai pysäköintialueen operointi.
Tarjoaminen vaatii kunnollisen liiketoimintasuunnitelman: kävijäennusteet, hinnoittelun, investoinnit ja hankintayksikölle maksettavan vuokran tai korvauksen. Koska neuvottelu on sallittu, valmistele useampi skenaario. Tarkista lopuksi sopimuksen päättymisehdot: omaisuuden siirtyminen, lunastus ja mahdolliset ennallistamisvelvoitteet.
Esimerkki
Rannikkokunta Suvituuli antaa 120 paikan leirintäalueensa operoinnin kahdeksitoista vuodeksi. Arvioitu kertyvä liikevaihto on 4 200 000 euroa, mikä ylittää 500 000 euron kansallisen kynnysarvon mutta alittaa 5 404 000 euron EU-kynnysarvon: kunta järjestää kevyen menettelyn ja julkaisee ilmoituksen Hilmassa. Kaksi muuta leirintäaluetta jo hoitava perheyritys valitaan; se investoi kymmeneen vuokramökkiin ja maksaa kunnalle vuosikorvauksen.
Usein kysyttyä
Mitä eroa on käyttöoikeussopimuksella ja hankintasopimuksella?
Hankintasopimuksessa hankintayksikkö maksaa hinnan ja kantaa riskin. Käyttöoikeussopimuksessa yritys saa tulonsa toiminnasta ja kantaa taloudellisen riskin.
Ilmoitetaanko käyttöoikeussopimuksista aina?
Kansallisen kynnysarvon ylittyessä kyllä, Hilmassa, ja EU-kynnysarvon ylittyessä myös TED-tietokannassa. Sen alle jäävissä hankintayksikkö menettelee omien ohjeidensa mukaan.
Voiko pk-yritys saada käyttöoikeussopimuksen?
Voi, erityisesti paikallisissa liikunta-, matkailu-, ravitsemis- ja pysäköintikohteissa, joissa investointi pysyy kohtuullisena.
Voiko käyttöoikeussopimuksen kestoa jatkaa?
Vain sopimuksessa ennakoiduilla optioilla tai laissa sallituissa muutostilanteissa. Muuten kyseessä on uusi sopimus, joka on kilpailutettava.